"llegar"

suom. saapua esim. määränpäähän

Minun pyhä tarkoitukseni oli kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta käytännön seikat ovat estäneet minun hyvät aikeeni. Ehkä paras puolustukseni suhteellisen pitkälle hiljaisuudelle on se, että sain vasta tänään puolilta päivin toimivan nettiyhteyden omalle koneelleni. Sekään ei tosin ole mikään oma ansioni, vaan kämppikseni teki suunnilleen kaiken tarvittavan minun puolestani ja minä seisoin sormi suussa vieressä. Se siitä omatoimisesta elämästä Madridissa.

Tänään on siis virallisesti viides päivä Madridissa, ja jo näihin muutamaan päivään on mahtunut paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Jotta tässä blogissa pysyisi edes joku ruotu, esitän tapahtumat kronologisessa järjestyksessä eli aloitan Lähdöstä.

Lento lähti keskiviikkona 8.9. kello 8.05 Tampereen Pirkkalasta, ja Madridissa oltiin iltapäivällä. Lentomatkan ajan tunteet olivat varmaan niin ristiriitaiset kuin ne vain voivat olla: välillä olin tikahtua innostuksesta, mutta hetken kuluttua saatoin haluta epätoivon vimmalla takaisin Suomeen.
Perillä Madridissa asunto löytyi onneksi melko helposti, ja kämppikseni olivat siellä odottamassa minua. En ollut nukkunut kuin pari tuntia edellisenä yönä, ja olo oli muutenkin melko sekava, joten ei liene suurikaan ihme, että olin melko hämmentynyt ja hukassa tuolloin. Hämmennystäni lisäsi melko tehokkaasti myös se, että molemmat kämppikset ja toisen kämppiksen poikaystävä tulivat kaikki oikein mannermaiseen tapaan heti ensitöikseen moiskauttamaan minulle suukot molemmille poskille. Ja minä kun olin aina kuvitellut, että se oli pelkkä stereotypia espanjalaisista, täällä olen tosin saanut huomata erehtyneeni.

Meikäläisen nykyinen koti...

Sisäänkäynti meidän rappuun.

Minua on suuresti huvittanut, että tasan yksi sisäänkäynti meidän talossa on näinkin hieno. Olen kovasti pohtinut, mitä tämän oven taakse mahtaa kätkeytyä.

Alue, jossa täällä asun, on Moncloan kaupunginosaa ja tunnelma on hyvinkin espanjalainen, täällä ei kyllä ulkomaalaisia ole minun lisäkseni näkynyt toistaiseksi yhtään. Paikalliset vaikuttavat kyllä ystävällisiltä, ja auttavat aivan mielellään kun heille puhuu espanjaksi (vaikka kielitaito olisikin kaukana täydellisestä). Madridissa (ja ilmeisesti Espanjassa yleensä) on aivan omanlaisensa tapa merkitä talot sekä kadut, ja yliopistollakin saman laitoksen salit saattavat olla aivan eri rakennuksissa. Tottumattomalla voi pää mennä alussa pyörälle ja käytännön asioita järjestellessä saattaa välillä iskeä epätoivo, mutta yleensä asiat  kuitenkin hoituvat suhteellisen helposti. Omatoimisuus ja rohkeus pyytää apua tuntemattomilta nousee täällä suureen arvoon, mutta toisaalta olen itse saanut täällä kyllä aina vastauksen kysymyksiini, kun olen vain uskaltanut mennä kysymään.

Ensimmäisten asioiden joukossa täällä olen saanut hommata itselleni paikallisen puhelinliittymän ja metrokortin (siinäpä vasta olikin episodi, kuka olisi arvannut ettei kuukausikortteja metroon saa metroasemilta ollenkaan). Metron käyttäminen on varmaankin täällä kätevin tapa liikkua paikasta toiseen, sillä välimatkat täällä ovat pitkiä ja tämän hetken säätila ei oikein kannusta lenkkeilemään ainakaan päivän kuumimpaan aikaan, varjossakin näyttäisi olevan +30 astetta lämmintä. Aluksi Madridin metrokartta näytti minusta lähinnä Minotauruksen labyrintilta, mutta nyt muutaman päivän jälkeen osaan jo onneksi tulkita sitä ja valita  sekä oikeat linjat että suunnat.

Perinteisiä turistiotoksia Madridista, näissä kuvissa komeilee siis kuninkaan palatsi eli Palacio Real.

Teatro Realin vieressä, ja vastapäätä kuninkaan palatsia, oli joku hieno rakennus, johon suunnittelen muuttoa.

Naapuritkin olisi meikäläisen arvolle sopivia: Ansku ja kuninkaat. Heh.

Huomisen päivän haasteita olisi löytää tie oikeaaseen luokkaan ajoissa, sillä huomenna alkaa kaksi viikkoa kestävä espanjan kertauskurssi, mutta minulla ei ole harmainta aavistustakaan edes sen suhteen, missä rakennuksessa luokkahuone mahtaa sijaita. Omistan nykyään neljä Madridin karttaa, ja taidan ottaa varmuuden vuoksi ainakin kaksi niistä mukaani. Niin, ja kampusalueesta minulla on kyllä ihan oma karttansa, mutta siitä ei ole toistaiseksi ollut niin mitään hyötyä, koska paikallisesta kirjakaupasta ostettuun Michelinin karttaan on merkitty kaikki niin selkeästi, että jopa tällainen täydellisen suuntavaistoton tampio on onnistunut löytämään sen avulla päämääränsä. Ehkä muutaman eksymisen ja paikallisilta kysyttyjen neuvojen jälkeen, mutta kuitenkin.

Madridin kuuluisimpia maamerkkejä: Ansku siis Puerta de Alcalá, piti sanoa.

Päivän opetus: Ihmiset, jos muutatte asumaan suurkaupunkiin, niin ostakaa kartta. Mieluiten hyvä kartta (yksi sana: Michelin), eikä mitään sellaista turistikarttaa, jossa on pelkästään nähtävyydet ja kaupungin keskusta merkittynä.
Sellaisen kanssa on nimittäin ikävä eksyä esikaupunkialueelle pimeällä.
Kokemusta tästäkin nimittäin on jo.