"tener prisa"

suom. olla kiireinen

Kyllä, arvoisa bloggarinne on yhä elossa, ja mikä mahdollisesti tärkeämpää, Espanjassa.
Ja kyllä, minulla on ollut pyhä tarkoitus kirjoittaa tänne jo aikaisemmin, mutta elämän mukanaan tuomat yllätykset (ennen kaikkea flunssa, joka onnistui kaatamaan minut moneksi päiväksi sänkyyn), ja viime päivinä silkka laiskuus ovat tuhonneet hyvät suunnitelmani. Olen jossain määrin päässyt kiinni opiskeluun täällä Madridissa, jos nyt ei lasketa lukuun sitä, että suunnilleen joka toinen päivä (jos vähän liioitellaan) on vapaa päivä, syystä tai toisesta. Olen taistellut täällä myös varsinaisia tuulimyllyjä vastaan, sillä espanjalainen byrokratia on enemmän kuin maineensa veroinen, ilman hyviä neuvoja ja ystävällisiä ihmisiä olisin nimittäin jo aikoja sitten varannut paluulennon Suomeen. Olen suunnitellut, että kirjoittaisin postauksen jossain vaiheessa opiskelusta täällä Espanjassa, jos se ketään kiinnostaa...?

No niin, jospa nyt kertoisin siis päivästä ennen sairastumistani, jolloin minulla oli myös jotain enemmän tai vähemmän järkevää tekemistä.
Olimme sopineet erään toisen Erasmus-vaihtarin kanssa, että menemme katsomaan Debodin temppeliä, joka on siis autenttinen egyptiläinen temppeli siirrettynä Madridiin. Koska minulla ei tunnetusti ole kovin hyvä muisti, tässä on tiivistettynä pähkinänkuoressa olennainen temppelin historiasta:

Temppeli oli kyllä oikein hieno, ja minä olin fiiliksissä, kun pääsin niin lähelle auntenttista antiikin Egyptiä, se on tunnetusti yksi niistä osa-aloista, jotka vetivät minua aikonaan opiskelemaan historiaa. Tuntuikin jotenkin hämmentävältä nähdä palanen mennyttä maailmaa nousevan keitaana suurkaupungin keskustassa. Tarkoitus olisi palata ihailemaan temppeliä vielä iltavalaistuksessa, olen kuullut sen olevan tuolloin todellakin näkemisen arvoinen ja hyvin vaikuttava. Tässä jäljessä seuraa kuitenkin kuvia temppelistä päivän valossa.

Pääsy temppeliin oli ilmaista, eikä sisäänpääsyä tarvinnut jonottaa paahtavassa helteessä onneksi kovin kauaa, vaikka emme olleetkaan ystäväni kanssa ihan ainoita, jotka olivat keksineet lähteä lauantain ratoksi sivistämään itseään. Temppeli ei tosiaan ollut mikään hirveän suuri, mutta minusta se oli kiinnostava nähtävyys ainakin sellaiselle, joka ei ole itse koskaan käynyt Egyptissä tai nähnyt pyramideja. Sisällä välillä pilkkopimeässäkin haahuillessani aloin käsittää melko hyvin, miksi liikkuu tarinoita turisteista, jotka ovat seonneet vietettyään yön jumissa pyramidissa. Totesimme ystäväni kanssa toisillemme muutamaankin otteeseen, että: "Joo, ei kyllä tekisi mieli viettää yötä täällä..." kiusaantuneen naurun säestämänä.
Perässä muutama kuva temppelin sisältä, kuvissa näkyy mm. yksityiskohtia kaiverruksista ja hieroglyfejä, pahoittelen, jos kuvien laatu vaikuttaa vähän kyseenalaiselta, temppelin sisällä salaman käyttö oli tosiaan ymmärrettävistäkin syistä kielletty.

Temppelin ulko- ja sisäpuolella törmäsi useammankin kerran vartijoihin, ja temppeli olikin suorastaan hämmästyttävän hyvin vartioitu. Vartijat olivat ihan ystävällisiä ja antoivat mielellään neuvoja, joten mistään körmyistä gorilloista ei ole sentään kyse, mutta olen täällä ollessani kyllä kiinnittänyt siihen huomiota, että Madridissa virkavallan edustajia näkee suhteellisen usein mitä erilaisimmissa paikoissa, mikä lienee kuitenkin hyvä asia, sillä sehän viestittää siitä, että täällä kaupungin turvallisuutta todella valvotaan.

Valveutuneena bloggarina olin tosiaan ottanut kameran mukaani, mutta fiksuna tyttönä en ollut tarkistanut sen akun tilaa enkä siten ollut huomannut, että kamerani akku veteli viimeisiään. Ehdin napsimaan kuvat temppelistä sekä tämän ihanan näköalan temppelin takaa, kun kamerani pimeni ja minun osaltani kuvien otot olivat sitten siinä siltä päivältä. Onneksi seuralaiseni oli varautunut minua paremmin, ja loput kuvat (tätä seuraavaa lukuun ottamatta) ovatkin sitten häneltä napattuja, tosin sain kyllä häneltä luvan käyttää tätä kuvamateriaalia blogissani. Suurkiitokset hänelle!

Kamerani viimeinen näky ennen akun loppumista. No, ei sentään olleet hassummat maisemat!

Päätimme lähteä ystäväni ehdotuksesta käymään samalla myös "Ermita de San Antonio de la Florida"-nimisessä kirkossa (tai luostarissa, minulle ei oikein selvinnyt kumpi se oikein oli), joka oli kartan perusteella varsin lähellä. Noh, kyllähän se loppujen lopuksi olikin lähellä, mutta etsimiseen voi mennä yllättävän paljon aikaa, kun liikkeellä on kaksi ihmistä, joista molemmilla on huono suuntavaisto eikä lainkaan kykyjä lukea karttaa. Jotenkin me pääsimme kuitenkin perille haahuiltuamme ensin yli tunnin "jossain iiihan kirkon lähellä" ja kysyttyämme sitten neuvoa paikalliselta ystävälliseltä tädiltä, joka antoi meille varsin täsmälliset ohjeet siitä, mihin meidän tulisi kulkea. Ja onneksi kysyimmekin häneltä neuvoa, sillä kirkko itsessään oli varsin pikkuruinen ja ulkoapäin vaatimattoman näköinen, joten päällisin puolin sinne ei olisi osannut kuvitella sijoittuvan sellaisia taidehistoriallisia aarteita, mitä sieltä oikeasti löytyy.

Siellä se häämöttää, pitkän etsimisen jälkeen...

...Ja tässä se on edestä ja ihan läheltä.

Joku saattaa tässä vaiheessa ihmetellä, että mikä ihmeen hinku meillä oli päästä kyseiseen kirkkoon, niin vastaus hänelle olkoon tässä: Francisco de Goyan maalaamat freskot. Kyseisestä kirkosta löytyy myös kyseisen taiteilijan hauta, jos jotakuta kiinnostaa pyhiinvaellus hänen haudalleen. Vaikka minusta vetonaulaksi riittää aivan hyvin freskot itsessään, ne olivat nimittäin aivan upeat. Kyllähän vanhojen kirkkojen freskot useimmiten on hienot ja huolella tehdyt, mutta kyllä nämä Goyan tekemät freskot olivat kolmiulotteisuudessaan ja elävyydessään aivan omaa luokkaansa. Myös hänen maalaamansa ihmiset olivat hyvin todellisen ja eläväisen näköisiä. Kuulin kirkossa muuten sellaisen hassun huhun, jonka mukaan Goya olisi ollut kännissä koko sen ajan, kun hän maalasi näitä freskoja. Heh.

Tuskaani toimimattomasta kamerasta vähän hellitti se, että kyseisen kirkon sisällä ei saanut ottaa kuvia alkuunkaan, siitä piti huolen tomera täti kirkon ulkopuolella. Siitä syystä saatte nyt tyytyä pelkkiin ulkokuviin, ja jos joku suunnittelee tulevaisuudessa Madridin matkaa ja käynti kyseisessä kirkossa kiinnostaa, niin täältä löytyy infoa. (Vinkki: kohdasta "Gallería de imágenes" löytyy siis myös sisäkuvia kirkosta, jos teitä jäi harmittamaan minun puutteellinen kuvamateriaalini.)
Tien toiselta puolelta löytyi vielä yksi kuvauskohde lisää, paikalle oli nimittäin pystytetty patsas itse mestari Goyasta vahtimaan sekä kirkkoa että omaa hautarauhaansa. Ja ei kyllä pahemmin tehnyt mieli ryhtyä riehumaan tämän herran vahtiessa, sen verran tuima katse hänellä oli!

Mestarin valvovan katseen alla sitä tuntee olonsa yllättävän nöyräksi...

Tämän jälkeen ystäväni palasi asunnolleen ja minä jatkoin Solin suuntaan, sillä tarkoitus oli käydä kaupoissa ja hoitamassa asioita. Oloni oli vihdoin kotiin palattuani erittäin voipunut, minkä kuvittelin johtuvan huonosti nukutusta yöstä, joten ahkerana tyttönä patistin itseni vielä iltalenkille ja loppu onkin historiaa: heräsin seuraavana aamuna hirveän kuumeen ja flunssan kourissa. Nyttemin olen jo toipunut siitä, mutta milloinkahan sitä oppisi kuuntelemaan kehoaan ja huomaamaan, milloin kaikki ei ole kunnossa?