"divertirse"

suom. pitää hauskaa, nauttia

Kun tuli viime postauksessa puhuttua siitä, miten parhaat paikat tulee löydettyä ihan sattumalta, niin täytyyhän sitä esittää tämän väitteen tueksi myös empiiristä todistusaineistoa. Vajaat pari viikkoa sitten olimme ystäväni Anitan kanssa poistumassa Colónin metropysäkiltä kun huomasimme kyltin "Museo de Cera". Päätimme kurkistaa mistä oli oikein kyse, ja sisällä museossa totesimme paikan olevan ikään kuin vastine Lontoon Madame Tussaud'sille. Tuolloin meillä oli muita suunnitelmia illalle, ja toisaalta myös museon sisäänpääsymaksu, joka on siis 16 euroa, vaikutti meistä köyhistä opiskelijoista vähän turhan tyyriiltä, joten jäimme vielä miettimään museossa käyntiä.

Onnellinen bloggari on päässyt kuvaan idolinsa Kleopatran kanssa.

Täällä voi yhä törmätä el caudillo Francoonkin.

Pienen empimisen jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että kun kerran Madridissa ollaan, niin kyllähän sitä kannattaa kaikki mahdolliset paikat kiertää, jotka vähänkään kiinnostavat. Viime lauantaina me sitten menimme käymään kyseisessä museossa, ja näin jälkikäteen voin todeta, että onneksi menimme. Kyseinen museo nousi nimittäin kirkkaasti meidän molempien suosikiksi Madridin nähtävyyksien joukosta. Ja taitaapa olla, että itse pidän tästä vahakabinetista enemmän kuin Madame Tussaud'sista, eikä tänne ainakaan tarvinnut jonottaa yhtä kauan kuin lontoolaiseen vastineeseen.

Mestari Goyan, jonka löysimme työnsä parista.

 Romeon puolestaan löytyi, yllätys yllätys, Juliansa parista.

Olenko ainoa, joka luulee, että tämä härkätaisteilija taisi mokata jotain pahemman kerran?

Museo de Cerassa on tosiaan erilaisia huoneita, joista löytyy vahanukkeja eri teemojen mukaan. On historiallisia hahmoja, populaarikulttuurin nimekkäimpiä henkilöitä, urheilijoita, poliitikkoja ja jopa rikoskabinetti: sinne ei kannata muuten mennä lasten kanssa, sen verran rankkoja kohtauksia siellä voi saada silmiensä eteen. Pidin myös siitä, että museossa oli toteutettu erilaisia kohtauksia esim. kuuluisista taitelijoista tekemässä kuuluisimpia teoksiaan, tai historiallisista tapahtumista.

Myös näihin herroihin voi törmätä yhä kyseisessä museossa...

...Ja myöskin aivan liian pian poistuneeseen prinsessa Dianaan.

Museossa on myös "Kauhujuna", joka ei lopulta ollut kuitenkaan kovin pelottava, mutta itse innostuin siitä silti. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että osaan junan matkasta oli onnistuttu liittämään myös Tähtien sota-elokuvista tuttuja kohtauksia ja henkilöitä, mikä oli minun kaltaiselleni vanhalle fanittajalle suuri ilonaihe. Myös museon simulaattori oli minusta aivan mahtava: sen teemana oli tyyliin "vuoristorata avaruudessa", ja harvoin kyllä tulee naurettua yhtä paljon kuin mitä minä nauroin tässä härvelissä.

Kaikkien aikojen kuuluisimmat kohtaukset voi myös kokea täällä lähes "livenä".

Koko päivä oli ihan yleensä ottaenkin aivan mahtava, ja oman osansa tekivät paitsi paikan ystävälliset työntekijät myös museon vieraat: eräskin vanha mummo, joka oli museovierailulla yksin, selitti meille mielellään erilaisia tarinoita kuuluisista historiallisista henkilöistä ja eri kohtausten taustoista. Myöhemmin juttelimme Anitan kanssa, että kyseisen tädin oli pakko olla joku entinen opettaja tai vastaava asiantuntija, sillä niin paljon tietoa hänellä oli hallussaan.

Voit myös päästä osalliseksi The Beatles-maniasta.

Tai voit liittyä Sormuksen saattueseen, jos se kiinnostaa enemmän.

Päätimme suunnata museon jälkeen syömään ja juomaan lasilliset, joten päädyimme jälleen kerran Malasañan alueelle. Tällä kertaa valintamme oli "Mesita de Paloma"-niminen baari, jossa oli lähinnä paikallisia nuoria viettämässä iltaa. Nälkäisiksi meidän ei todellakaan tarvinnut jäädä, sillä ystävälliset tarjoilijat kantoivat meille patonkiemme lisäksi monta lautasellista tapaksia. Ja hinta ei todellaan ollut päätä huimaava, joten voin kyllä suositella sitä lämpimästi muillekin, ja luulenpa palaavani itsekin tähän paikkaan vielä tulevaisuudessa.

Okei, kuka kutsui tämän kaverin kylään?

Tähän en henkilökohtaisesti haluaisi osalliseksi.

Iltamme päätimme kävelemällä hyvän matkaa aina Madridin keskustaan asti. Madrid illalla on vain niin kaunis, että en usko kyllästyväni siihen aivan helposti. Vaikka viime viikko ja erityisesti viikonloppu menikin hyvin pitkälti opiskellessa ja tehdessä muita "pakollisia" hommia, niin tämä lauantai oli kaiken kaikkiaan niin mukava, että sen jälkeen hommatkin tuli hoidettua aivan uudella puhdilla.

Miltä kuulostaisi treffit yhtä aikaa Penélope Cruzin JA Nicole Kidmanin kanssa?

Täällä myös treffit popin kuninkaan kanssa onnistuu mutkattomasti.

Lähden tosiaan huomenna joululomalleni Suomeen, joten bloginikin vaikenee vähäksi aikaa. Mutta tammikuun alussa palaan taas Madridiin ja sitä myöten kirjoittamisen pariinkin aivan uudella tarmolla.

Mutta nyt haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa joululomaa, ja toivottavasti vietätte juhlapyhät mukavissa merkeissä!

"cambiar"

suom. vaihtaa, muuttaa, muuttua

Sattuneesta syystä päädyin lueskelemaan vanhoja blogitekstejäni, ja minua alkoi lähes huimata, kun käsitin miten nopeasti aika on kulunut. Olen kuitenkin ollut täällä Madridissa jo 3 kuukautta, ja kohta olisi tarkoitus suunnata lomille Suomeen, vaikka muistan miten kaukaiselta se tuntuikin vielä syksyn alussa.
Oli myös siinä mielessä hauskaa lukea omia kirjoituksiani, sillä muistin taas miten paljon kaikkea olenkaan ehtinyt kokea täällä. Ja kyllä, luulenpa että olen jo muuttunut aika paljon siitä nuoresta naisesta, joka kirjoitti tämän blogin ensimmäiset rivit syyskuun alussa.
Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan vaan haikeilla tai olla nostalginen, vaan tänään tarkoituksena olisi kertoilla jotain visiitistäni arkeologiseen museoon, jonka alkuperäinen nimi on siis espanjaksi "Museo Arqueológico".

Vanhan Egypti-fanin piti tietysti päästä kuvailemaan sarkofageja, harmittelin vain muumioiden puuttumista...

...Mutta onneksi törmäsin sentään tähän ruukusta kurkistelevaan luurankokaveriin!

Kyllähän se antiikin Kreikka kuuluu myös fanituksen kohteisiini. Ja ah nämä ruukut, ne ovat vain niin kauniita!

Minulla ainakin oli suhteellisen kovat odotukset tämän museon suhteen, varsinkin Museo de Américan jäljiltä. Myös rakennuksena Museo Arqueológico on sen verran mittava ja vaikuttava (tällä hetkellä tosin myös melkoisen remontoitava), että odotin jotain todella vaikuttavaa. Yllätys olikin melkoisen suuri, kun sisälle päästyämme meille selvisi, että voisimme mennä tutustumaan ainoastaan pieneen osaan museon pohjakerroksessa olevia näyttelytiloja. Kyllähän näihinkin tiloihin oli ahdettu niin antiikin Kreikkaa kuin Roomaakin, ja sitä sun tätä renessanssiaikaa ennen ja sen jälkeenkin, mutta minusta ja seuralaisestani esineistöä oli kyllä loppujen lopuksi melkoisen vähän. Ja kaiken lisäksi kun sitä yrittää ahtaa vähän kaikkea luodakseen paljouden vaikutelman, tulee lopputuloksesta valitettavan usein sekava. Ja niin kävi valitettavasti nytkin. Oli kyllä tosiaan paljon kaikkea pientä eri maista ja aikakausista edustettuna, mutta ei niistä ei oltu onnistuttu kokoamaan hyviä tai edes kovinkaan loogisia kokonaisuuksia. Olo oli kyseisen museoreissun jäljiltä melko pettynyt, joten päädyimme turvautumaan varmaan piristyskonstiin: hyvä ruoka.

Iberian niemimaan omaa antiikkia...

Myös tämä edustaa "antiikin Espanjaa".

Nämä yllä ja alla olevat kuvat ovat sen sijaan jo antiikin Roomasta.

Me päädyimme ruokailemaan erääseen pieneen kuppilaan Malasañaan, ja kyseistä aluetta voisinkin suositella kaikille joko Madridin gastronomisesta puolesta tai öisestä elämästä kiinnostuneille. Kyseisellä alueella on nimittäin paljon kiinnostavia pieniä baareja ja ruokapaikkoja, eikä meidänkään valintamme osoittautunut pettymykseksi. Päinvastoin, meidän ruokapaikkamme oli erittäin persoonallisesti sisutettu pieni baari, jossa sai ystävällistä palvelua ja hyvää ruokaa todella halvalla: maksoin kahvista ja pitaleivästä sellaiset 4 euroa, ja pitaleipä oli kuitenkin todella täyttävä lohineen, kastikkeineen ja salaatteineen (minun pitaleipäni oli ihan oikeasti nimeltään "el versión nórdico" eli pohjoismainen versio, aika hauska sattuma).

"Rakas joulupukki, olen ollut tänäkin vuonna oikein kiltti tyttö, joten voisitko ystävällisesti tuoda minulle tällaisen joululahjaksi...?"

Tähän on saattanut upota taiteilijalta useampi työtunti...

Mielenkiintoisena kuriositeettina voin suositella myös Malasañassa sijaitsevaa pientä leffaputiikkia nimeltään "Cinemaspop". Trendikyyttä tavoittelevasta nimestään huolimatta kyseinen liike oli minusta sympaattisen omalaatuinen ja kovin epätrendikäs leffaputiikiksi, eikä siellä kyllä trendikkyyden tavoitteluun tullut törmättyä tuon nimen lisäksi. En ole elämäni aikana nähnyt missään niin kattavaa postikorttikokoelmaa 80- ja 90-lukujen leffoista ja niitä tähdittävien näyttelijöistä. Tietysti niitä kortteja oli sitten hamstrattava vielä mukaankin, varsinkin kun nämä kortit olivat poistomyynnissä tyyliin "Ota tästä kymmenen korttia 4 eurolla." Törmäsimme kyseiseen putiikkiin täysin sattumalta, ja päätimme silkkaa uteliaisuuttamme pyörähtää siellä palatessamme takaisin tulosuuntaamme Malasañasta.

Kuvan omituinen kuriositeetti: bongaa bloggarin heijastus lasista...

Juuri tällainen näennäisen päämäärätön kuljeskelu täällä Madridissa on minusta yksi kaikista parhaimmista tavoista viettää aikaa. Sillä tavalla oppii tuntemaan paremmin kaupunkia, ja kyllä ne kiinnostavimmat paikatkin tahtovat useimmiten löytyä aivan sattumalta. Ja kyllä, minusta Madrid on ihan oikeasti kaupunkina vaan niin kaunis, että on ilo vain viettää aikaa kävellen ja ihaillen kaupunkia. Täällä riittää niin paljon pieniä yksityiskohtia, jotka saavat minut pysähtymään ja näkemään arjen aivan uusin silmin. Saatan jäädä ihailemaan jonkun rakennuksen ovenkolkutinta, joka on tehty leijonanpään muotoiseksi, tai sitten voin pysähtyä tuijottamaan paluumatkallani kotiin Madridin yli avautuvaa maisemaa horisontissa siintäessä vielä lumipeitteiset vuorenhuiput.

Kuva Colónin aukiolta, joka sijaitsee siis aivan Museo Arqueológicon vieressä

Ylväästi liehuva Espanjan lippu.

Tässä vaiheessa täytyy kai kohdata todellisuus, ja tehdä tunnustus: kyllä, minä rakastan Madridia. Toki siinä on omat huonot ja raivostuttavatkin puolensakin, mutta hyvät puolet peittovat ihan ehdottomasti ne huonot. On ihan parasta havahtua yhtäkkiä kesken "normaalin arjen" tajuamaan, että "hei, asun muuten Madridissa." Kuulostaa ehkä hirvittävän yksinkertaiselta näin sanottuna, mutta monia asioita alkaa pitämään kovin helposti itsestään selvinä, jos niiden merkitys ja ainutlaatuisuus pääsee unohtumaan. Siksi itseään on, ainakin siis minusta, hyvä välillä muistuttaa avaamaan silmät, etteivät ne elämän tarjoamat hienot asiat menisi hukkaan.
Sillä kovin monesti onnellisuus rakentuu kovin pienistä, mutta merkittävistä paloista.

Kello on jo vaikka mitä, joten minä painun tästä yöpuulle. Lupaan muuten kirjoittaa vielä postauksen visiitistäni Museo de Ceraan (joka oli kyllä aivan MAHTAVA), ennen kuin vaikenen joululoman ajaksi.

Mutta nyt taas hyvät yöt ja jatkot kunnes kohtaamme jälleen!

"luces de Navidad"

suom. jouluvalot

Kuten varmaan jo näistä kuvista voi päätellä, Madridin kaupunki on todellakin panostanut jouluvaloihin. Miten minusta tuntuu, että Äänekosken tai Jyväskylän jouluvalot ei jostain syystä tunnu enää näiden jälkeen miltään?

Reilu vuosi sitten näihin samoihin aikoihin luin jutun espanjalaisesta joulusta, ja samassa artikkelissa oli erityisesti käsiteltynä, miten Madridissa valmistaudutaan jouluun. Kyllä, kehtaan myöntää ihan näin julkisesti olevani jouluihminen: tämä ei tarkoita sitä, että kuuntelen joululauluja jo elokuussa, tai sitä, että kaivan joulukoristeet esille siinä lokakuun tuntumissa. Tarkoitan tällä yksinkertaisesti sitä, että nautin jouluun valmistautumisesta ja joulun tunnelmasta: olen luonteeltani sekä fiilistelijä että kotona nyhrääjä, joten jouluna voin toteuttaa kätevästi näitä molempia mieltymyksiäni. Tapoihin kuuluu ostaa joululahjoja varsin pienelle joukolle läheisiäni, mutta itse en vain kykenisi jättämään pois tätä perinnettä. Nautin nimittäin myös siitä, että saan muistaa minulle tärkeitä ihmisiä ja osoittaa heidän merkityksensä myös heille itselleen edes jollakin tapaa, vaikka sitten melko pinnallisella ja kaupallisella sellaisella.

Joka tapauksessa, jos nyt palataan varsinaiseen postauksen aiheeseen eli jouluiseen Madridiin, niin tuo kyseinen lehtiartikkeli vuoden takaa teki minuun silloin varsin syvän vaikutuksen. Artikkelissa kehuttiin Madridin tunnelmaa ennen joulua ja myös jouluvaloja, joihin kaupunki tunnetusti satsaa mielellään. Kaiken kaikkiaan tuo artikkeli herätti minussa kiinnostuksen tutustua myös tähän puoleen Madridia, ja ehkäpä se myös omalta osaltaan vaikutti päätökseeni tulla Madridiin vaihtoon, niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin. Tuossa vaiheessa olin vasta harkitsemassa vaihtoon lähtöä, vaikka olinkin päättänyt, että jos lähden, niin lähden Madridiin. Tuon lehtijutun seurauksena aloin kuitenkin haaveilla siitä, millainen jouluinen Madrid mahtaisi olla, ja kipinäni matkustaa tänne sai lisää bensaa liekkeihin kuvitellassani vaeltelua jouluisin valoin ja koristein kuorrutetussa suurkaupungissa.

El Corte Inglésin jouluvalot olivat myös melko vaikuttavat.

Joku järjettömän kallis hotelli Gran Víalla: vaikka minulla ei ole toivokaan, että voisin yöpyä kyseisessä hotellissa tämän elämän aikana, niin onneksi sentään kuvien ottaminen on ilmaista.

Varsinaisesti jouluahan minä en täällä Madridissa vietä, sillä lähden joululomalle Suomeen ensi viikosta alkaen (bloginikin menee siksi aikaa mitä todennäköisemmin tauolle, mutta siitä myöhemmin sitten lisää), mutta voin silti yrittää selvittää vähän perinteisimpiä espanjalaisia joulutraditioita. Espanjalaisiin perinteisiin tosiaan kuuluu, että varsinainen jouluaatto tai edes joulupäivä, eivät ole täällä merkitykseltään niinkään tärkeitä, vaan esim. lahjat annetaan vasta loppiaisena: Espanjassa uskotaan, että lahjojen tuojina toimivat itämaan tietäjät, mistä johtuen loppiaspäivä tunnetaankin täällä heidän nimellään "los Reyes Magos."

Espanjalaisille vuoden ehdottomasti tärkein juhla on pääsiäinen, joten joulu ei heille ole yhtä merkittävä juhla kuin mitä esimerkiksi vaikka meille suomalaisille. Useimmiten joulua tavataan viettää Espanjassakin perheen kesken, mutta ei ole mitenkään mahdoton ajatus, että perheen jäsenet viettäisivät joulua myös erillään vaikkapa ystäviensä tai seurustelukumppaniensa kanssa. Espanjalaiseen jouluperinteeseen kuuluu esim. keskiyön messu, "el gordo" eli arpajaiset, joihin osallistuu suunnilleen koko kansakunta (ensimmäisen kerran törmäsin näiden arpojen myyjiin jo syyskuun alussa tullessani tänne, ja mitä lähemmäksi joulua päästään, sitä pidemmät ovat jonot arpojen myyjien luokse), ja tietysti tärkeää osaa joulussa täällä näyttelee myös hyvä ruoka. (Tästä aiheesta löytyy lisää kirjoittamalla Googleen hakusanaksi "espanjalaiset jouluruoat" tai pelkästään "espanjalainen joulu", itse en jaksa lähteä kirjoittamaan tästä mitään kauhean pitkää sepustusta, sillä tunnen espanjalaisista jouluruoista ainoastaan jälkiruoat kuten turrónit ja panettone-kakun).

Ehkä suosikkirakennukseni täällä Madridissa on Metropolis, joka on varsinkin iltavalaistuksessa erittäin vaikuttava.

Instituto de Cervantes, jossa en ole vielä ainakaan käynyt sisällä, mutta ehkäpä tämäkin asia korjaantuu vielä tällä viikolla...

Joulukuusi on perinteenä yleistynyt vasta viimeisen sadan vuoden aikana, mutta perinteinen seimiasetelma eli "Bélen" on sen sijaan ihan oikea jouluperinne, ja siihen törmää yhä myös useimmissa espanjalaisissa kodeissa. Näihin seimiin myös panostetaan varsin paljon, ja satsataan suuria summiakin rahaa: seimi on espanjalaisille se tärkein "joulukoriste",  eikä esim. jouluvaloja ainakaan täällä Madridissa juurikaan näy tavallisten ihmisten kotien eikä varsinkaan pihojen koristeena. Ainakin minulle tämä seikka tuli pienenä yllätyksenä, sillä suomalaisena olin tottunut tähän perisuomalaiseen jouluvalojen kilpavarusteluperinteeseen, mistä johtuen minua hämmästytti jouluvalojen täydellinen puuttuminen esim. kaupunginosasta, jossa minä täällä asustelen.

Tällaisen seimiasetelman bongasin San José-kirkon "eteisestä": asetelma on laitettu hauskasti kadun puolelle katoksen alle niin, että se näkyy myös ohikulkijoille, mutta on silti suojassa sateelta.

Mutta minun täytyy kyllä myöntää, että Madridin keskusta jouluvaloineen on minusta kyllä Madridia kauneimmillaan. Kaupungissa tuntuu olevan näin ennen joulua aivan eri tunnelma kuin ennen, ja ehkä sitä itsekin osaa pysähtyä nauttimaan uudella tavalla kaupungin kauneudesta. Huomaamattaan sitä kävelee ehkä aikaisempaa hitaammin, ja katukivetyksen sijaan sitä jää tuijottamaan häkeltyneenä kaupungin valoja, jotka tuovat Madridista aivan uuden puolen esiin. Tämän postauksen kuvat ovat viime lauantailta ja eiliseltä (eli tiistailta), ja kummankin päivän tarkoitus oli nauttia lähinnä Madridin joulutunnelmasta. Se onnistuikin minulta ja ystävältäni Anitalta varsin hyvin, sillä olimme liikenteessä sekä lauantaina että eilen suunnilleen 4-5 tuntia (kävimme ehkä välillä kahvilla ja joissakin kaupoissa, mutta kuitenkin).

Nyt viimeistäänkin olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että Madrid tulee jäämään minun sydämeeni aivan erityisenä kaupunkina, ja aivan varmasti tulen tuntemaan tänne mieletöntä kaipausta sitten joskus, kun en ole enää täällä. Toisaalta sitä on alkanut täällä myös pohtia, miten monia kiinnostavia paikkoja maailmasta löytyy, ja miten vähän sitä on tähän asti nähnyt. Mutta toivottavasti tulevaisuudessa tulen tutustumaan vielä moniin, moniin uusiin kaupunkeihin ja maihin.
Mutta nyt on aika nautti Madridista, ja vielä jouluisesta Madridista.

El Corte Inglés on rakennuttanut tuollaisen pienen mökkeröisen joulukuusineen Callaon elokuvateatterin eteen joulun ajaksi. Mökissä myydään (yllätys, yllätys) erilaisia joulukoristeita, mutta minusta erityisen hauskaa oli mökin viereen väsätty luistinrata, joka ei tässä kuvassa valitettavasti näy.

Toinen hauska yllätys minulle oli bongata aivan ydinkeskustan eli Solin tuntumasta tällainen "Snow Park", jossa lapset ja lapsenmieliset olivat aivan innoissaan pulkkailemassa. 

Lähes tulkoon tasan viikon päästä lähden nauttimaan jouluisesta Suomesta ja minulle rakkaiden ihmisten seurasta, joten mitä todennäköisemmin en silloin juuri blogiani päivittele. Odotettavissa on sitten sellainen 3 viikon tauko ennen tammikuun alkua, jolloin palailen taas tänne Madridiin. Tarkoitus minulla olisi kuitenkin vielä päivittää ainakin pariin otteeseen blogiani ennen tuota taukoa, sillä en ole vielä kirjoittanut mitään vierailustani arkeologiseen museoon, ja todennäköisesti ensi viikonloppuna on tiedossa vaikka mitä kulttuuririentoa, jotta saisin imettyä mahdollisimman paljon Madridia itseeni ennen joulua.

Mutta tällä kertaa päätän lievästi sekavan postaukseni tähän, ja toivotan teille kaikille mukavaa (ja jouluista) loppuviikkoa!

Viehättävä puutarha Plaza de Cibelesin tuntumassa.

Puerta de Alcálan jouluvalot olivat minusta myös melkoisen vaikuttavat.

Lisään vielä tähän loppuun minusta melko hauskan kuvan lauantailta, jolloin kävin ihailemassa (tosin vain ulkoapäin) Madridin härkätaisteluareenaa... Niinhän sitä sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin  tuhat sanaa, vai mitä?

Rakkautta Madridin härkätaisteluareenan ulkopuolella: minä ja Alejandro, Alejandro...