"adaptarse"

suom. mukautua, sopeutua

Sunnuntaina tuli löydettyä yhdistelmä, jota ei kannata kokeilla, jos on vasta uuteen maahan tullut vaihtari kaukana läheisistään: Facebookissa kavereiden kuulumisten kyttääminen, omaan huoneeseen eristäytyminen ja Jenni Vartiaisen biisi "Missä muruseni on" soitettuna Aivan Liian Monta Kertaa. (Biisi itsessään on minusta hyvä, mutta ei sitä ihan oikeasti kannata kuunnella repeatilla, jos on aivan toisella puolella Eurooppaa kuin kaikki läheiset. Uskokaa minua, älkääkä testatko tätä kotona.)

Mutta sitten alkoi ärsyttää, ihan tosissaan. Jos ollaan Madridissa, niin sitten ollaan täällä eikä ryvetä itsesäälissä. Niinpä käytyäni voimaantumislenkillä läheisessä puistossa, kaivoin sieltä palattuani eteeni kartan (tällä kertaa riitti ihan yksi), muistikirja ja kynän. Ja tein taistelusuunnitelman.
Strategia: mitä enemmän tekemistä, sitä vähemmän aikaa miettiä kaikkea turhaa ja ennen kaikkea vain omaa oloa pahentavaa. Joten etsin Madridin kartasta kynä kädessäni kaikki kiinnostavat museot, kirkot, puistot ja mitä nyt kuvitella saattaa.

Kirjoitin niistä itselleni listan, ja aion pyhästi alkaa toteuttamaan tätä listaani heti, kun kalenterissani joku päivä näyttää uhkaavan tyhjältä. Kuten kuvitella saattaa, listastani tuli myös melkoisen pitkä, mutta nytpä tiedän, mitä minä teen vähitään koko syyskuun espanjan opiskelun lisäksi. Ja kyllä, tulen tänne raportoimaan teille aina, missä olen luuhannut minäkin päivänä.

Esteetikkona saan loputtomasti iloa kaikista pienistä mutta kauniista yksistyiskohdista, kuten vaikkapa siitä, että täällä katujen nimikyltitkin saattavat olla näin kauniita.

Tämän päivän tosin omistin espanjan kurssini alkamisen kunniaksi oikean luentosalin metsästykselle. Oikean rakennuksen onnistuin paikallistamaan jo eilisen illan aikana kahden kartan, infopaketin ja Complutensen nettisivujen avulla. Niitä tutkiessani huomasin, että kas vain, rakennus, jota etsin, oli niin uusi, ettei sitä edes ollut muissa kartoissa kuin Complutensen nettisivuilta löytyvässä ja luotetussa Michelinissäni. Kehtaan väittää, että tein sellaisen urotyön jäljitystyössäni, että minusta on tulossa naispuolinen vastine Sherlock Holmesille.
Ja varmasti tuleekin, jos kerran asun täällä 10 kuukautta.

No, minulla olisi siis oikea rakennus tiedossa jo valmiiksi suunnattessani Complutensen kampukselle, mutta silti oikean salin paikallistamiseen meni suunnilleen tunti. Ehdin siinä ajassa monta kertaa kiroamaan koko idean tulla Madridiin opiskelemaan, ja tunsin hämmästyttävän syvää sielujen sympatiaa kaikkien muiden Erasmus-vaihtareiden kanssa, jotka näyttivät lähes yhtä eksyneiltä kuin minä. Siinä ajassa ehdin myöskin kiertämään koko rakennuksen ympäri kahteen kertaan, ja kysyä apua tutulta italialaiselta pojalta, jonka kanssa me sitten kysyimme apua kyseisessä rakennuksessa työskentelevältä rouvalta. Hänen neuvojensa avulla löysimme sitten vihdoin oikean salin.

Opettajamme on erittäin mukava nuori nainen, jonka jutuille me kaikki oppilaat nauramme kippurassa. Hänen opetuksessaan aika menee todella nopeasti, mikä on erittäin hyvä, sillä meillä on kuitenkin espanjaa kahden viikon ajan joka (arki)päivä 4 tuntia. Meidät on jaettu ryhmiin menneellä viikolla olleen espanjan tasokokeen perusteella, ja oma ryhmäni on tasoa B1, mikä vaikuittaisi olevan aivan sopiva taso minulle. Ryhmässä on erittäin paljon italialaisia ja melko paljon myös saksalaisia, itse olen saanut kunnian olla ryhmän ainoa suomalainen (ehdin jo saada lempinimen "Ana", sillä erityisesti Anna-Kaisa on täällä ymmärrettävästi aivan liian pitkä ja vaikea nimi. Heh.). Ihmiset ryhmässäni vaikuttavat oikein mukavilta, ja ryhmässä oli jopa useampi historioitsija, erityisesti erään unkarilaisen tytön kanssa juttelimme pitkän tovin.

Päiväni muita "kohokohtia" on ollut lenkkeily, istuminen metrossa, pyykkääminen ja juttelu kämppisteni kanssa, jotka ovat ehkä ihan oikeasti sympaattisimpia ihmisiä ikinä. Tänäkin aamuna kämpästä vastaava Elena tuli kyselemään minulta mitä minulle oikein kuuluu ja muistutti, että häneltä voi pyytää apua mihin tahansa ongelmaan. Tämä huolenpito johtuu ilmeisesti osittain siitä, että vaikutin eilen niin surulliselta. Ja vaikka espanjani taso on varmaan järkyttävämpää kuin Kimi Räikkösen englanti, niin Elena tänäänkin jutellessamme jaksoi kehua, miten hyvin puhun espanjaa.
Mutta näin tämä varsinainen arki on nyt sitten lähtenyt Madridissa käyntiin.

Hasta luego y buenas noches, mis cariños.

P.S. Nuo kuvat eivät siis tosiaankaan ole Complutensen kampukselta, vaan Madridin keskustasta. Otin ne jokunen päivä sitten, ja laitoin ne tähän vain maustamaan tekstiä, ettei minun kälätykseni kävisi teille liian tylsäksi lukea.