sunnuntai 12. joulukuuta 2010

"cambiar"

suom. vaihtaa, muuttaa, muuttua

Sattuneesta syystä päädyin lueskelemaan vanhoja blogitekstejäni, ja minua alkoi lähes huimata, kun käsitin miten nopeasti aika on kulunut. Olen kuitenkin ollut täällä Madridissa jo 3 kuukautta, ja kohta olisi tarkoitus suunnata lomille Suomeen, vaikka muistan miten kaukaiselta se tuntuikin vielä syksyn alussa.
Oli myös siinä mielessä hauskaa lukea omia kirjoituksiani, sillä muistin taas miten paljon kaikkea olenkaan ehtinyt kokea täällä. Ja kyllä, luulenpa että olen jo muuttunut aika paljon siitä nuoresta naisesta, joka kirjoitti tämän blogin ensimmäiset rivit syyskuun alussa.
Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan vaan haikeilla tai olla nostalginen, vaan tänään tarkoituksena olisi kertoilla jotain visiitistäni arkeologiseen museoon, jonka alkuperäinen nimi on siis espanjaksi "Museo Arqueológico".


Vanhan Egypti-fanin piti tietysti päästä kuvailemaan sarkofageja, harmittelin vain muumioiden puuttumista...

...Mutta onneksi törmäsin sentään tähän ruukusta kurkistelevaan luurankokaveriin!

Kyllähän se antiikin Kreikka kuuluu myös fanituksen kohteisiini. Ja ah nämä ruukut, ne ovat vain niin kauniita!

Minulla ainakin oli suhteellisen kovat odotukset tämän museon suhteen, varsinkin Museo de Américan jäljiltä. Myös rakennuksena Museo Arqueológico on sen verran mittava ja vaikuttava (tällä hetkellä tosin myös melkoisen remontoitava), että odotin jotain todella vaikuttavaa. Yllätys olikin melkoisen suuri, kun sisälle päästyämme meille selvisi, että voisimme mennä tutustumaan ainoastaan pieneen osaan museon pohjakerroksessa olevia näyttelytiloja. Kyllähän näihinkin tiloihin oli ahdettu niin antiikin Kreikkaa kuin Roomaakin, ja sitä sun tätä renessanssiaikaa ennen ja sen jälkeenkin, mutta minusta ja seuralaisestani esineistöä oli kyllä loppujen lopuksi melkoisen vähän. Ja kaiken lisäksi kun sitä yrittää ahtaa vähän kaikkea luodakseen paljouden vaikutelman, tulee lopputuloksesta valitettavan usein sekava. Ja niin kävi valitettavasti nytkin. Oli kyllä tosiaan paljon kaikkea pientä eri maista ja aikakausista edustettuna, mutta ei niistä ei oltu onnistuttu kokoamaan hyviä tai edes kovinkaan loogisia kokonaisuuksia. Olo oli kyseisen museoreissun jäljiltä melko pettynyt, joten päädyimme turvautumaan varmaan piristyskonstiin: hyvä ruoka.


Iberian niemimaan omaa antiikkia...

Myös tämä edustaa "antiikin Espanjaa".


Nämä yllä ja alla olevat kuvat ovat sen sijaan jo antiikin Roomasta.


Me päädyimme ruokailemaan erääseen pieneen kuppilaan Malasañaan, ja kyseistä aluetta voisinkin suositella kaikille joko Madridin gastronomisesta puolesta tai öisestä elämästä kiinnostuneille. Kyseisellä alueella on nimittäin paljon kiinnostavia pieniä baareja ja ruokapaikkoja, eikä meidänkään valintamme osoittautunut pettymykseksi. Päinvastoin, meidän ruokapaikkamme oli erittäin persoonallisesti sisutettu pieni baari, jossa sai ystävällistä palvelua ja hyvää ruokaa todella halvalla: maksoin kahvista ja pitaleivästä sellaiset 4 euroa, ja pitaleipä oli kuitenkin todella täyttävä lohineen, kastikkeineen ja salaatteineen (minun pitaleipäni oli ihan oikeasti nimeltään "el versión nórdico" eli pohjoismainen versio, aika hauska sattuma).

"Rakas joulupukki, olen ollut tänäkin vuonna oikein kiltti tyttö, joten voisitko ystävällisesti tuoda minulle tällaisen joululahjaksi...?"

Tähän on saattanut upota taiteilijalta useampi työtunti...

Mielenkiintoisena kuriositeettina voin suositella myös Malasañassa sijaitsevaa pientä leffaputiikkia nimeltään "Cinemaspop". Trendikyyttä tavoittelevasta nimestään huolimatta kyseinen liike oli minusta sympaattisen omalaatuinen ja kovin epätrendikäs leffaputiikiksi, eikä siellä kyllä trendikkyyden tavoitteluun tullut törmättyä tuon nimen lisäksi. En ole elämäni aikana nähnyt missään niin kattavaa postikorttikokoelmaa 80- ja 90-lukujen leffoista ja niitä tähdittävien näyttelijöistä. Tietysti niitä kortteja oli sitten hamstrattava vielä mukaankin, varsinkin kun nämä kortit olivat poistomyynnissä tyyliin "Ota tästä kymmenen korttia 4 eurolla." Törmäsimme kyseiseen putiikkiin täysin sattumalta, ja päätimme silkkaa uteliaisuuttamme pyörähtää siellä palatessamme takaisin tulosuuntaamme Malasañasta.



Kuvan omituinen kuriositeetti: bongaa bloggarin heijastus lasista...

Juuri tällainen näennäisen päämäärätön kuljeskelu täällä Madridissa on minusta yksi kaikista parhaimmista tavoista viettää aikaa. Sillä tavalla oppii tuntemaan paremmin kaupunkia, ja kyllä ne kiinnostavimmat paikatkin tahtovat useimmiten löytyä aivan sattumalta. Ja kyllä, minusta Madrid on ihan oikeasti kaupunkina vaan niin kaunis, että on ilo vain viettää aikaa kävellen ja ihaillen kaupunkia. Täällä riittää niin paljon pieniä yksityiskohtia, jotka saavat minut pysähtymään ja näkemään arjen aivan uusin silmin. Saatan jäädä ihailemaan jonkun rakennuksen ovenkolkutinta, joka on tehty leijonanpään muotoiseksi, tai sitten voin pysähtyä tuijottamaan paluumatkallani kotiin Madridin yli avautuvaa maisemaa horisontissa siintäessä vielä lumipeitteiset vuorenhuiput.

Kuva Colónin aukiolta, joka sijaitsee siis aivan Museo Arqueológicon vieressä

Ylväästi liehuva Espanjan lippu.

Tässä vaiheessa täytyy kai kohdata todellisuus, ja tehdä tunnustus: kyllä, minä rakastan Madridia. Toki siinä on omat huonot ja raivostuttavatkin puolensakin, mutta hyvät puolet peittovat ihan ehdottomasti ne huonot. On ihan parasta havahtua yhtäkkiä kesken "normaalin arjen" tajuamaan, että "hei, asun muuten Madridissa." Kuulostaa ehkä hirvittävän yksinkertaiselta näin sanottuna, mutta monia asioita alkaa pitämään kovin helposti itsestään selvinä, jos niiden merkitys ja ainutlaatuisuus pääsee unohtumaan. Siksi itseään on, ainakin siis minusta, hyvä välillä muistuttaa avaamaan silmät, etteivät ne elämän tarjoamat hienot asiat menisi hukkaan.
Sillä kovin monesti onnellisuus rakentuu kovin pienistä, mutta merkittävistä paloista.

Kello on jo vaikka mitä, joten minä painun tästä yöpuulle. Lupaan muuten kirjoittaa vielä postauksen visiitistäni Museo de Ceraan (joka oli kyllä aivan MAHTAVA), ennen kuin vaikenen joululoman ajaksi.

Mutta nyt taas hyvät yöt ja jatkot kunnes kohtaamme jälleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti