"estudiar"

suom. opiskella

Kyllä, olen yhä elossa ja kunnossa, eikä pitkälle blogihiljaisuudelle löydy kuin yksi, niin kliseinen ja kulunut selitys: kiire. Lokakuun loppu kului varsin mukavissa merkeissä, kun suomalaiset ystäväni pelmahtivat porukalla kyläilemään tänne Madridiin, ja viikko oli kyllä aivan mahtava, mutta kotona kävin tuolloin vain pyörähtämässä, joten kaikki muu elämä sai silloin jäädä tauolle. Tämähän sitten kostautui minulle seuraavalla viikolla, jolloin sain hoitaa yliopistolla asioitani kuntoon oikein urakalla. Mikä taas, johti puolestaan siihen, että otin kopioita tärkeistä dokumenteista, hoidin hullua espanjalaista paperibyrokratiaa ja luin sekä inkojen että mayojen kulttuuria koskevaa kirjallisuutta espanjaksi kuin pieni eläin.

Kuvilla ei ole sinänsä mitään tekemistä tämän kertaisen postauksen kanssa (paitsi että kuvissa näkyy pari opiskelukaveriani), lisäsin ne vain tähän mausteeksi piristämään jaaritteluani. Kuvat ovat muutaman viikon takaa perjantailta, jolloin kävimme luennon päätyttyä kuvaamassa Plaza de Españaa ja Starbuck'silla kahvilla kyseisten unkarilaisten tyttöjen kanssa.

Lienee syytä kertoa vähän tarkemmin opiskelusta täällä Espanjassa, sillä se poikkeaa kyllä melkoisesti opiskelusta Suomessa. Olen ainakin saanut sellaista palautetta, että aihe kiinnostaa, joten nyt sitten turisen jotain enemmän tai vähemmän älykästä kyseisestä aiheesta (palasin juuri kuntosalilta aivan mielettömästä rääkistä, joten aivotoimintani saattaa olla tilapäisessä häiriötilassa juuri nyt, pahoitteluni siitä).

Varmaan pari silmiinpistävintä seikkaa, jos nyt aloitetaan vaikka aivan pintapuolisista asioista, jotka kuitenkin löivät meikäläisen lähes ällikältä harhaillessani ensimmäisenä enemmän tai vähemmän virallisena opiskelupäivänä laitoksen tiloissa oli se, että tiedekunnan kahvilassa (jokaisessa tiedekunnassa on täällä oma kahvila) myydään olutta ja drinkkejä. Ja kaiken lisäksi oppilaat, joskus myös professorit, polttelevat tupakkaa käytävillä, vaikka pitäisi varmaan olla kiitollinen, etteivät he sentään polttele mitään tupakkaa vahvempia aineita eikä luennoillakaan sentään kukaan notku rööki suupielessä. Mutta kyllä se tällaisesta hillitystä suomalaisesta tuntuu vähän hurjalta, kun tulee itse aamulla reippaasti kävellen luennolle, ja näkee ensimmäisenä pihalla kaljoittelemassa hengailevia opiskelijoita. Välillä on myös vähän vaikea erottaa kunnon baarimusiikin soidessa käytävällä jonkun opiskelijan tietokoneelta, että onko sitä oikeasti yliopistolla vai joissain erittäin omituisissa kotibileissä.

Plaza de España, kieltämättä melko mahtipontinen, mutta ainakin nimensä veroinen.

Toinen asia, johon täällä takuulla kiinnittää huomiota on se, että yliopisto järjestelmänä on aivan aataminaikainen (tai tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa, että franconaikainen) eikä kukaan oikein tiedä mistään mitään. Tietoa saa loppujen lopuksi, jos jaksaa itse olla aktiivinen, mutta valitettavan usein annettu tieto on hyvin ristiriitaista. Tästä esimerkkinä olkoon eräs kaunis päivä, jolloin ajattelin käydä tiedekuntamme toimistossa pyytämässä itselleni profiilin yliopiston sähköpostiin. No, tiedekunnastamme palvelutiskillä ollut nainen neuvoi silmää räpäyttämättä menemään Erasmus-toimistoon aivan toiselle puolelle kampusta (toimistohan oli jo tietysti tuossa vaiheessa iltapäivää kiinni).

Ja reippaana tyttönä minähän menin sinne heti seuraavana päivänä, ainoastaan kuullakseni, että minun pitäisi saada kyseinen lupa omalta tiedekunnaltani, ja tietysti aivan samasta paikasta, josta olin käynyt kysymässä asiasta jo edellisenä päivänä. Käydessäni toisen kerran tiedekuntamme kansliassa paikalla olikin mies, joka sanoi minun saavan kyseisen luvan vasta yliopistoon kirjautumisen yhteydessä, mutta useat vaihtariystäväni olivat kuitenkin saaneet kyseisen luvan jo ennen yliopistoon kirjautumistaan. No, koska olen jo virallisesti kirjautunut tiedekuntaan opiskelijaksi, olen kyseisen luvan onnellinen omistaja.
Ainoa seikka, joka varjostaa onneani, on se, että saamassani luvassa on hyvin ilmeisesti jotain vikaa, ainakaan se ei ole toiminut, enkä ole siis vieläkään päässyt käyttämään yliopiston internet-sivustoja. Ehkä vielä jonain kauniina päivänä...

Kyllä, pitihän sitä saada tällainen perinteinen "turisti pönöttää nähtävyyden edessä"-otoskin kun olin saanut vihdoin raahattua itseni Plaza de Españalle asti (oikeasti se on ihan lähellä ydinkeskustaa, minun ei vain ole tullut muulloin käytyä siellä).

Myös Erasmus-vaihtarikortin kanssa meinasi käydä hassusti, sillä menin kyselemään sitä rakennuksesta, johon minun Erasmus-tomistosta käskettiin mennä, mutta kukaan kyseisen rakennuksen kansliassa ei ollut kuullutkaan, että kyseinen kortti pitäisi saada heiltä ja hehän neuvoivat minua menemään kysymään neuvoa Erasmus-toimistosta, yllätys yllätys. Olin jo epätoivoissani lähes tulkoon varaamassa paluulentoa Suomeen, kun eräs ystävällinen saksalainen poika saattoi minut oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja oikealle henkilölle, taisipa vielä selittää, mitä olen vailla. Kyseistä korttia saa odottaa kuukauden päivät, joten olen toiveikas, että saatan saada sen jo ensi viikolla. Jee.

Olen myös täällä saanut kuulla, että minulta puuttui tänne tullessani iso nippu papereita ja herra ties mitä lupia, jotka minun olisi pitänyt saada Suomesta, tai pikemminkin Erasmus-toimiston olisi pitänyt toimittaa minulle. Niitä onkin ollut  mukava metsästää täällä, onneksi olen tavannut ystävällisiä ja huomattavasti minua valveutuneempia Erasmus-vaihtareita, jotka ovat vieneet minut välillä lähes tulkoon kädestä pitäen oikean ihmisen luo ja vielä selittäneet, mitkä paperit minulta puuttuu. Ja mitä aataminaikaisuuteen ( yskäisy, franconaikaisuuteen, yskäisy) tulee, niin täällähän ei juurikaan internetiä käytetä hyödyksi yliopistossa (siitäkin huolimatta minun täytyi jostain käsittämättömästä syystä hankkia ne käyttöoikeudet kampuksen internettiin). Mainittakoon tästä esimerkkinä kursseille ilmoittautuminen: sitä varten on täytettävä hassut lomakkeet, joihin liimataan omakuva ja kirjoitetaan järjettömän paljon kaikkea nippelitietoa itsestä, ja nämä täytetyt lomakkeet toimitetaan sitten kurssia vetäville professoreille. Myös tiedekunnan oma opiskelijakortti on pahviläpyskä, johon piti kirjoittaa oma nimi ja viereen liimattava kuva. Olo oli kyllä melkein kuin askartelukerholaisella, kun tiedekunnan kanslian täti iski minulle käteen kyseisen kortin, kynän, sakset ja liimaa opiskelijaksi ilmoittautumisen yhteydessä.

Syksyinen Plaza de España, lämpötila tosin nousi kyseisenä päivänä, jolloin kuva on otettu, melko kesäisiin lukemiin, siihen 25 asteen paikkeille.

Luennoilla täälläkin toimitaan hyvin samoilla tavoin kuin Suomessa, sillä yleensä luennot koostuvat lähinnä professorin puheesta, ja oppilaat useimmiten pysyttelevät muistiinpanojen teossa. Joskus harvoin joku uskaltautuu viittaamaan ja puuttumaan professorin monologiin, vaikkakin jos kurssin vetäjä sattuu olemaan eläväinen puhuja, häntä on suorastaan ilo kuunnella. Mutta toisin kuin Suomessa, professorit eivät käytä juurikaan muita apuvälineitä kuin satunnaisesti liitutaulua, joten tunneilla on todellakin pysyttävä skarppina koko ajan, jotta pystyy poimimaan olennaiset asiat professorin puhetulvasta. Kurssien tapaamiskertoja on viikkoa kohden täällä enemmän kuin Suomessa, sillä kaikki kurssit kokoontuvat vähintään 2 kertaa viikossa, jotkut jopa 3 kertaa viikossa. Joillakin kursseilla luettavaa oheismateriaalia saattaa olla jopa 3 kirjan verran, ja kokeen lisäksi saattaa joutua kirjoittamaan useammankin esseen. Helpolla täälläkään ei pääse opintojen suhteen, mutta työmäärästä ja tapaamiskerroista riippuen pisteitä kurssia kohden saa yleensä 4,5 tai 6, koko vuoden kestävistä kursseista voi saada jopa 9 opintopistettä.

Todiste espanjalaisten (kyseenalaisista) oikeinkirjoitustaidoista ja ennen kaikkea kyvystä "espanjalaistaa" mikä tahansa nimi... Ainakin kahvi oli järjettömän hyvää, kuten asiaan kuuluu Starbuck'sissa.

Varmasti espanjalaisesta yliopistoelämästä saisi jaariteltua vielä huomattavasti pidempään, mutta luulenpa omien tarinoiden menevän tällä hetkellä koko ajan tylsempään suuntaan, joten lopetan suosiolla tältä erää.
Ja lupaan kauniisti, että palaan seuraavalla kerralla vähän nopeammin bloggaamisen pariin.

Tältä erää kuitenkin hyvää yötä, ja mukavaa viikonloppua!

No okei, pakko laittaa vielä loppuun tämä kuva:

Paistaa se päivä risukasaankin, kuten sanonta kuuluu. Paikallinen pulsu on löytänyt paikkansa auringossa.